Maailmanmestari Pavol kysyi: "miksi te ette sano koiralle mitään?"

June 26, 2016

Pavol Vakonic ja moni aiemmin Suomessa vieraillut kansainvälinen huippu on esittänyt seuraavan tyyppisiä kysymyksiä liittyen agilitykoiran ohjaamiseen:

1) Miksi jätämme yhden tehokkaan työkalun, "suulliset käskyt", lähes kokonaan käyttämättä?

2) Miksi emme opeta ohjaajan hyvän liikkeen lisäksi myös koiraa esim. "kääntymään itse"?

3) Miksi emme auta koiraa ja vahvista koiran saamaa "vartalo-ohjetta" suullisella ohjeella?

 

Suomessa on viimeisen 5-10 vuoden aikana käynyt useita maailmanmestareita ja muita agility-huippuja eri maista, viimeisimpänä 2015 maksien tupla-maailmanmestari Pavol Vakonic Järvenpäässä, toukokuussa 2016. Kaikki ovat toisaalta tunnistaneet suomalaisten erinomaisen teknisen osaamisen, mutta ovat vastapainoksi haastaneet meitä yllämainituilla kysymyksillä.

 

 

Lopputulemana avoimeksi kysymykseksi on usein jäänyt: miksi emme yhdistäisi erinomaiseen liikkeeseen vielä koiran etenemistä vahvistavia käskyjä?

Useimmat ulkomaiset maailman huippuohjaajat, jotka olen tavannut, ovat itse olleet todella nopeaan liikkeeseen kykeneviä ohjaajia (esim. Pavol Vakonic, Marcus Topps, Silas Boogk, jne). Silti he ovat tuoneet esille sitä, että parhaaseen tulokseen tarvitaan ohjaajan liikkeen lisäksi myös suulliset (suunta-) käskyt, joilla voidaan vielä vahvistaa ja nopeuttaa koiran etenemistä radalla. Toisaalta agility on siitä hieno laji, että todella erilaisilla ohjaustavoilla ja tekniikoilla on mahdollista päästä tosi korkealle tasolle.

 

Agilitymaailmassa on havaittavissa kaksi ääripäätä koiran ohjaamisen lähestymistavoissa

 

1)  Ohjaustekninen ja ohjaajakeskeinen "moderni" agility

- Vallalla erityisesti Suomessa (Janita Leinonen/OMD) ja Pohjoismaissa (Jenny Damm), mutta myös muualla (esim. MM-1, Nicola Giraudi) 

- Opetetaan "enemmän ohjaajaa" kuin koiraa

- Onnistumisen ratkaisee ohjaajan tekniikan ja ajoituksen onnistuminen

- Koiralle looginen ja helppo (ei välttämättä tarvita käskyjä)

 

2)  Suullisia käskyjä (suuntakäskyt ym.) hyödyntävä "perinteinen" agility

- Erityisesti Kanada (Susan Garret), Venäjä ja Slovenia (Silvia Trkman)

- Opetetaan "enemmän koiraa" kuin ohjaajaa

- Onnistuminen ei ole niin riippuvainen ohjaajan liikkeestä ja tekniikasta

- Toisaalta käskyjen ajoitus (= riittävän aikaisin) vaatii ohjaajalta harjoittelua

 

1+2 = Ohjausteknisen agilityn ja suullisten käskyjen yhdistelmä = 2020-luvun agility?

Molemmat ääripäät (1 ja 2) toimivat parhaimmillaan hienosti, mutta miksi emme hyödyntäisi parhaita paloja molemmista? Ei vain yhtä tekniikkaa, vaan molemmista suuntauksista itselle ja omalle koiralle parhaiten sopiva yhdistelmä. Moni maailman huipuista kansainvälisesti hyödyntää tällä hetkellä parhaita paloja molemmista suuntauksista. Looginen ajatus on se, että 1 + 2 = paljon enemmän, kuin kumpikaan erikseen!

 

Toisaalta on osa lajimme rikkautta, että aivan huipulle on mahdollista päästä myös pääsääntöisesti jompaa kumpaa ääripäätä hyödyntämällä.

Näin kävi myös viime vuonna European Openissa ja MM-kisoissa:

1) Jouni Orenius MM-3. sija todella hienolla ohjaajan ja koiran liikkumisen yhteistyöllä

2) Susan Garret EO-2. sija aivan huikealla kauko-ohjauksella, suullisten käskyjen avustuksella

1+2) Pavol Vakonic MM-1. ja MM-2. sijat huipputason ohjaajan liike yhdistettynä tehokkaisiin suullisiin käskyihin. Tulos, johon kukaan ei ole maksien mm-kisoissa koskaan pystynyt, kaksoisvoitto!

 

Olennainen kysymys kuuluukin: mikä on sinulle ja koirallesi toimivin ja tehokkain yhdistelmä?

Agility on todella nopea laji, jolloin yksinkertaisuus ja helppous on valttia. Nicola Giraudin sanoin: "Mikä on helpoin tapa juuri sinulle ja sinun koirallesi?".

 

Please reload

Featured Posts

Sipoossa nähty järvi-HAI!

July 5, 2015

1/3
Please reload

Recent Posts
Please reload

Please reload

© 2023 by SMALL BRAND. Proudly created with Wix.com